Eläinlääkäriasema Helmi Tervakoskella hyvien yhteyksien päässä
Nettiajanvaraus 24/7

puh. (019) 716 700

Avoinna

ma ja pe 12-19
ti ja to 8-16
ke 10-18

Osoite

Heimolantie 1, 12400 Tervakoski

Eläinlääkäriasema Helmen tilat

Eläinlääkäriasema Helmi on lämminhenkinen vastaanotto Tervakoskella. Vastaanotto sijaitsee nopeiden kulkuyhteyksien varrella vain 2 km:n päässä moottoritiestä Riihimäen ja Hämeenlinnan puolivälissä.

Helmeen on helppo tulla kauempaakin ja maksutonta pysäköintitilaa vastaanoton läheisyydessä on runsaasti.

Eläinlääkäriasema Helmessä onnistuvat tutkimukset monipuolisesti paikan päällä

Vastaanotolla on hyvät tutkimus- ja hoitomahdollisuudet. Tarvittaessa lähetämme potilaan erikoiseläinlääkärin vastaanotolle ja teemme yhteistyötä hänen kanssaan lemmikin parhaaksi.

Eläinlääkäriasema Helmessä on myös päiväsairaala

Helmen päiväsairaala mahdollistaa lemmikin tuomisen sisään heti aamusta päivän toimenpiteitä ja tutkimuksia varten. Päiväsairaalassa olosta ei laskuteta erillistä korvausta.

Kissoille ja koirille on omat tilat.

Ajankohtaista

Eläinlääkäriasema Helmen tietoartikkelit - Vanheneva lemmikki

Vanheneva lemmikki

Milloin lemmikki on vanha

Siihen, milloin lemmikki alkaa osoittaa vanhenemisen merkkejä, vaikuttavat geenit, koko, yleiskunto, paino ja terveydentila. Pienet koirat ja kissat ovat senioreita noin 10 vuoden iässä, suuret koirat jo 6-7 vuoden iässä. Harmaantuminen ei kerro koiran iästä vaan voi alkaa nuorellakin koiralla geeneistä johtuen.

Moni ajattelee, että eläin vain tulee vanhaksi, jolloin haluttomuus ja muutokset käytöksessä ovat normaaleja ikääntymisen merkkejä. Taustalla on kuitenkin hyvin usein ikääntymiseen liittyvä, hoidettavissa oleva ongelma terveydentilassa. Ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta ja kustannuksiltaan edullisinta hoitoa ja siksi vanheneva lemmikki on hyvä tutkia eläinlääkärissä vuosittain. Vanhuus ei ole sairaus!

Miksi lemmikki ei halua enää liikkua

Liikkumishaluttomuuden taustalla on usein nivelrikko eli “kuluma nivelissä”. Kivun takia koirat ovat kankeita liikkeelle lähtiessä erityisesti pidemmän lenkin jälkeisen levon jälkeen ja lenkin loppuopuolella liikkuminen voi olla hitaampaa tai kankeampaa. Kissoilla nivelkipu huomataan usein hyppimishaluttomuutena. Kissa ei esimerkiksi hyppää pöytätasolle vaan etsii helpomman reitin tuolin kautta, miettii hyppyjä pidempään ja tarpeet voivat tulla laatikon ulkopuolelle, koska laatikkoon hyppääminen tekee kipeää.

Kun jokin paikka kropassa on kipeä, siirtää nelivetoinen eläin painoa selälle ja vähemmän kivuliaalle raajalle. Pikkuhiljaa syntyy uusia rasitusvaurioita epätasaisen kuormituksen takia. Liikkumisen vähentyessä lihakset surkastuvat. Kun kierre on jatkunut vuosia, voi liikkuminen olla vaivalloista köpöttelyä ja seisoessakin koira vaihtaa jatkuvasti painoa jalalta toiselle.

Nivelrikon aiheuttamasta kivusta kärsivän lemmikin hoitoon käytetään kipeässä paikassa vaikuttavia tulehduskipulääkkeitä ja hermostossa kipua vaimentavia lääkkeitä. Lääkityksiä on usein mahdollista jatkossa vähentää, kun hoidossa ovat mukana fysioterapia sekä muut kipua helpottavat keinot kuten akupunktio, nivelsuojavalmisteet ja ihannepainoon laihduttaminen. Nivelrikkoinen lemmikki hyötyy jo pienestäkin painon pudotuksesta. Nivelrikkoiselle koiralle sopii yleensä paremmin useampi lyhyempi lenkki päivässä kuin yksittäinen pitkä lenkki tai rajuja liikkeitä sisältävä liikunta (kuten pallon heitto).

Liikkumishaluttomuuden taustalla voivat olla myös sydämen tai hengitysteiden sairaudet. Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua, jos vanha koira läähättää paljon tai kissan hengitys tihentyy, lemmikki yskii, nukkuu yöt levottomasti tai väsyy helposti. Sydän- ja hengitystiesairauksiin on olemassa lääkityksiä, joilla voidaan saada lemmikille lisää hyvälaatuisia elinpäiviä.

Toiset lihovat, toiset laihtuvat

Aktiivisuuden vähentyessä monet lemmikit ovat alttiita ylipainolle. Ihannepainoisella lemmikillä kylkiluut pystyy laskemaan, mutta ne eivät näy, ja vyötärö erottuu ylhäältäpäin katsoessa. Kissoilla kaloreiden tarve kasvaa usein kissan ikääntyessä ja entisellä ruokinnalla moni vanha kissa alkaa laihtua.

Lihomisen ja laihtumisen taustalla voi olla hormonaalisia ongelmia. Tynnyrivatsaisella runsaasti juovalla ja turkiltaan huonolla koiralla voi olla lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminnasta (Cushingin tauti) ja runsaasti juovalla laihtuvalla lemmikillä sokeritauti tai munuaisten vajaatoiminta. Ylivilkas, aina nälkäinen ja janoinen laihtuva kissa taas voi kärsiä kilpirauhasen liikatoiminnasta. Myös kasvaimet ovat yleisempiä iäkkäämmillä kuin nuorilla eläimillä ja ne voivat aiheuttaa mm. laihtumista tai nesteen kertymistä vatsan pömpötystä, jolloin eläin näyttää lihavammalta.

Virtsatietulehduksia on vanhoilla eläimillä nuoria enemmän limakalvojen puolustuskyvyn heikentymisestä johtuen. Myös virtsan laimeneminen runsasta juomista aiheuttavien sairauksien takia altistaa virtsatietulehduksille. Ummetuskin on iäkkäämmillä lemmikeillä yleinen vaiva, jonka taustalla voi olla esim. vähäinen juominen tai ulostamisasentoon liittyvä kipu.

Suu vaatii hoitoa

Yli kolmevuotiaista koirista 80% ja kissoista 70% kärsii jonkin asteisesta tulehduksesta hampaita ympäröivissä kudoksissa. Iäkkäiden lemmikkien suut ovat monesti hoitamattomina erittäin huonossa kunnossa ja aiheuttavat niille jatkuvaa kipua.

Pitkäaikaisen hammaskivun tunnistaminen voi olla vaikeaa. Hammaskipuinen ihminenkään ei helpolla lopeta syömistä eikä se, että lemmikki pystyy syömään, ole tae kivuttomasti suusta. Iäkkkäiden lemmikkien nukutuksen turvallisuus on kehittynyt paljon viime vuosina, joten nukutuspelon takia suuta ei kannata jättää hoitamatta.

Moni väsynyt ja haluton lemmikki on palautunut iloiseksi ja aktiivisiksi kipeän suun hoidon myötä!

Heikkenevät aistit

Kuulo on aisteista tyypillisesti ensimmäinen, joka alkaa heikentyä. Lemmikki saattaa nukkua sikeästi ihmisten tullessa kotiin, vaikka aiemmin jo avaimen kääntäminen lukossa on saanut lemmikin ryntäämään ovelle. Toisille vanhemmille lemmikeille kehittyy myös koviin ääniin liittyviä pelkotiloja. Lemmikille kannattaa yhdistää käskyihin käsimerkkejä, joita voi käyttää kuulon huonontuessa.

Näkö heikkenee, koska silmien linssit menettävät joustavuuttaan ja samentuvat ikään liittyen. Muutos on tärkeää erottaa varsinaisesta kaihista, joka usein aiheuttaa toissijaisen silmänpainetaudin myötä kipua. Näön heikentyessä kannattaa pitää kiinni rutiineista ja liikkua tuttuja reittejä. Tutussa ympäristössä näön heikkenemistä ei välttämättä lainkaan huomaa ja se saattaa tulla yllättäen esiin lemmikin törmäillessä huonekalujen siirtelyn jälkeen.

Kun näkö ja kuulo heikkenevät, ei lemmikki huomaa enää asioita samalla tavalla ja muuttuu usein passiivisemmaksi. Vanha lemmikki tarvitsee tämän takia enemmän ihmisen järjestämää puuhaa pysyäkseen valppaana, pirteänä ja elämänhaluisena.

Yhteenveto

Seniorilemmikit kannattaa käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa vähintään vuoden välein, jotta mahdolliset sairaudet huomattaisiin jo alkuvaiheessa, jolloin hoidon ennuste on usein parempi. Samalla tarkastetaan myös suun kunto ja tarvittaessa varataan aika hammashuoltoon. Eläinlääkäriin on syytä hakeutua myös jos lemmikkisi alkaa laihtua tai lihoa, muuttuu väsyneemmäksi tai ylivilkkaaksi, sen syömis- tai juomistottumukset muuttuvat tai se alkaa hengästyä aiempaa helpommin. Myöskään jäykkyys, ontuminen tai hyppäämishaluttomuus eivät ole vanhuuden vaan kivun oireita ja niitä voi ja pitää hoitaa.

Teksti: Sympaattiset asiantuntijaeläinlääkärit
© Sympaatti Oy. Lähde mainittava lainattaessa.

Eläinlääkäriasema Helmessä on kissoille omat tilat

Ulkoloiset koirien ja kissojen harmina

Koiran sitkeän kutinan taustalla voi olla monta tekijää. Vaikka Suomen leveysasteilla ulkoloisia on vähemmän kuin eteläisemmissä maissa, ne ovat yksi varteenotettava syy lemmikin rapsutteluun. Täi, väive, syyhypunkki, hilsepunkki, kirppu ja sikaripunkki aiheuttavat erityyppisiä iho-oireita.

Täi (Linognathus setosus)

Täitartunnasta voi kärsiä

  • kutiseva koira
  • kutisematon koira

Täi on yleinen, verta imevä hyönteinen, jonka erottaa iholla paljaalla silmällä. Myös täin munat eli sairaudet erottaa paljaalla silmällä. Koiran pään ja korvien ympäristö sekä eturinta ovat parhaita paikkoja havaita täitä, kissalla ei täitä esiinny. Ihmisen täi ei tartu koiraan.
Täit tarttuvat suorassa kosketuksessa koirasta toiseen. Oireena on vaihteleva kutina, ja jos täitä on erittäin paljon, voi koira olla aneeminen. Mikroskoopilla saadaan varmistettua diagnoosi.

Tartunta hoidetaan ulkoloislääkityksellä ja myös apteekista ilman reseptiä saatavat valmisteet tehoavat täihin. Täi ei selviä koiran ulkopuolella, joten ympäristöä ei tarvitse puhdistaa. Kaverikoirien hoito samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää.

Väive (koira Trichodectes canis, kissa Felicola subostrata)

Väivetartunnasta voi kärsiä

  • kutiseva koira tai kissa
  • kutisematon koira tai kissa

Väive elää koiran karvapeitteessä eikä ime verta. Diagnoosi varmistetaan mikroskoopilla. Väiveitä esiintyy melko yleisesti kissoilla, koirilla väivetartunta on melko harvinainen.

Tartunnan oireena on vaihteleva kutina. Täi ja väive ovat lähisukulaisia. Väivetartunnan hoitoon ei ole rekisteröityjä valmisteita, mutta hoidossa käytetään samoja valmisteita kuin täitartunnassa. Pedit pestään ja ympäristö imuroidaan hoidon tehostamiseksi.

Syyhypunkki eli kapi (Sarcoptes scabiei var.canis & var.vulpis)

Syyhypunkista voi kärsiä:

  • äkillisesti raivokkaasti kutiseva koira
  • korvista kutiseva koira
  • oireeton koira
  • rupinen, karvaton, tunkkaisen hajuinen, märkäisestä tulehduksesta kärsivä koira
  • käsivarsista ja alavatsasta kutiseva ihminen
  • vain hetken aikaa lievästi kutiseva kissa

Syyhypunkki eli kapi (Sarcoptes) on mikroskooppisen pieni, ihoon kaivautuva niveljalkainen. Toiset koirat reagoivat punkkiin voimakkaasti, toisilla oireet ovat lievempiä tai puuttuvat kokonaan. Kissoilla oireet ovat usein lieviä ja itsestään ohimeneviä. Ihmisillä kapi aiheuttaa itsestään paranevan ihottuman useimmiten käsivarsien ja vatsan iholle.

Tartunta

Supikoirat ja ketut levittävät tartuntaa ja sen voi saada myös maantierummuista tai luolista, joissa kapinen eläin on oleskellut. Tartunnan voi saada myös sairastuneen oireilevan tai oireettomankin koiran, hoitovälineiden tai nukkumapaikkojen välityksellä. Viileässä ja kosteassa syyhypunkit voivat säilyä hengissä jopa kolme viikkoa.

Oireet alkavat kahdessa viikossa, jos iho on huonossa kunnossa tai punkkeja on erittäin paljon. Hyväkuntoisessa ihossa oireiden kehittyminen voi kestää jopa kahdeksan viikkoa. Aiemmin kapin sairastanut koira voi alkaa oireilla jo muutamassa tunnissa uuden tartunnan jälkeen.

Oireet ja diagnoosi

Kapi tarttuu mielellään vähäkarvaisille alueille ja ensimmäisenä kutisevatkin usein kuonon, korvien ja silmien ympärykset. Myös kantapäät, kyynärpäät ja hännän tyvi ovat mieluisia kapille. Vähitellen kapi leviää koko iholle ja syntyy tyypillinen “kapinen” ulkonäkö. Tartuntaa epäillään nopeasti ilmestyvän kutinan ja altistuksen perusteella. Tyypillisesti koiran korvalehtien hieronta saa aikaan raapimisen. Norjalaiskapi (Norwegian scabies) aiheuttaa ihon voimakkaan paksuuntumisen ilman merkittäviä kutina oireita.

Syvät raapenäytteet voivat vahvistaa diagnoosin, mutta aina punkkeja ei saada raappeeseen. Tällöin diagnoosi tehdään hoitokokeiluna, jolloin eläinlääkäriltä kapin hoitoon annettava lääkitys hävittää oireet. Verinäytteestä voidaan tutkia myös vasta-aineita, mutta näiden muodostumiseen menee aikaa. Bakteeritulehduksen hoito voi vaatia paikallishoidon tai antibioottia ja hurjan kutinan hillitseminen kortisonia.

Hoito

Lääkitys annetaan tyypillisesti kaksi kertaa kuukauden välein, jotta lääkkeisiin reagoimattomat muodot saadaan tuhottua niiden aikuistuttua. Ilman reseptiä saatavat valmisteet eivät tehoa kapiin. Elinympäristö puhdistetaan huolellisesti ja pedit, matot ja liinavaatteet pidetään mielellään muutaman tunnin ajan kuivumassa vähintään 60-asteisessa saunassa. Kaulapanta ja talutushihna pestään saippuavedellä ja otetaan pois käytöstä muutamaksi viikoksi.

Kaikki perheen koirat, kissat ja kanit on hoidettava samanaikaisesti. Koirat myös pidetään erossa muista koirista. Kaverikoirien omistajille kerrotaan tartunnasta, jotta leviäminen saadaan pysäytettyä ja hoito osataan aloittaa muuallakin ajoissa.

Hilsepunkki (Cheyletiella yasgari)

Hilsepunkista voi kärsiä:

  • hilseilevä koiranpentu suuresta kennelistä
  • hilseilevä kissa tai kani
  • oireeton aikuinen koira
  • ihminen, jolla epäillään ihonäppyjen takia allergiaa pennun tultua uuteen kotiin

Hilsepunkki on mikroskooppisen pieni, vaalea ja vaaraton hämähäkkieläin, joka elää ihon pintakerroksessa koko elämänkiertonsa ja käyttää ravinnokseen tihkuvaa kudosnestettä. Hilsepunkki on koirilla yleinen loinen, kissoilla tartunta on harvinaisempi.

Tartunta ja oireet

Tyypillinen oire on kuiva tai rasvainen hilseily pään ja selän alueella sekä kutina erityisesti koiranpennulla. Iho on yleensä muuten siisti. Aikuiset koirat ovat usein oireettomia.

Hilsepunkki tarttuu hyvin helposti eläimestä toiseen lähikontaktissa. Se säilyy muutaman päivän tartuntakykyisenä isäntäeläimen ulkopuolella, sopivissa viileissä ja kosteissa olosuhteissa jopa pari viikkoa. Koiran, kissan ja kanin hilsepunkit muistuttavat toisiaan ja viihtyvät kaikissa isäntäeläimissä. Hilsepunkki ei viihdy ihmisen iholla, mutta voi aiheuttaa ihokontaktissa kutinaa ja näppylöitä. Monesta hilsepunkkitartunnan saaneesta lemmikistä on valitettavasti luovuttu turhaan allergiaepäilyn takia.

Diagnoosi ja hoito

Loiset saa helposti kiinni runsaasti hilseilevältä iholta otetusta raapenäytteestä, punkkeja sisältävä hilse voi myös liikkua tumman paperin päälle laitettuna. Hilsepunkin häätöön ei ole rekisteröityä lääkettä, mutta tutkimusten perusteella eläinlääkäriltä saatavilla ulkoloislääkkeillä pääsee melko usein erityisesti muutaman koiran perheessä eroon hilsepunkista.

Lääkitys uusitaan useamman kerran ja kaikki saman talouden kissat, kanit ja koirat hoidetaan samanaikaisesti. Myös kaikki tuttavien eläimet, joiden kanssa hilsepunkkidiagnoosin saaneilla lemmikeillä on ollut kontakteja, on hoidettava. Elinympäristö tulee siivota huolellisesti. Suurissa kennelistä hoito on hyvin haastavaa.

Kirppu (Ctenocephalides spp.)

Kirpuista voi kärsiä:

  • ulkomailla oleskellut kutiseva koira tai kissa
  • keväällä tai kesällä kutiseva koira tai kissa

Tartunta

Suomalaiset kirpputartunnat ovat yleensä peräisin siilistä, linnusta tai oravasta. Ulkomailta lemmikki voi tuoda kissan- tai koirankirppuja, tosin kissankirppu on yleistymässä Suomessakin. Kuiva sisäilma ei ole kirpuille suosiollinen, mikä on pitänyt kirppujen määrän vähäisenä suomalaisilla lemmikeillä.

Vain aikuinen kirppu elää isäntäeläimessä, munat, toukat ja kotelot ovat ympäristössä. Elämänkierto munasta aikuiseksi yksilöksi kestää muutamasta viikosta jopa kahteen vuoteen. Kirppu ei ole eläinlajiriippuvainen loinen vaan aikuiset kirput käyvät imemässä verta eri eläinlajeista.

Tyypillisin tartuntareitti on eläimen kolo lämpimänä vuodenaikana. Lintukirppujen tyypillisin aika on keväällä huhti-toukokuussa, jolloin ne odottavat pensaiden oksilla sopivaa isäntäeläintä ja tartunnan voi saada metsälenkiltä tai omalta pihalta. Kissa- ja siilikirput ovat yleisimpiä loppukesällä.

Oireet

Kirpun puremat kutisevat ja hilseilevät ja kirpun sylki aiheuttaa allergisia reaktioita. Oireet voivat olla hyvin rajut. Kirppuallergia on tavallisin ihotauti maissa, joissa kirput ovat yleisiä. Kirppuallergian oireet alkavat koiran herkistyttyä kirpuille 3–5 vuoden iässä ja tyypillisesti koiran takaselkään, reisiin, kylkiin ja mahan alle ilmestyy kutisevia, näppyläisiä, karvattomia ja tulehtuneita ihoalueita. Hyvin pienille eläimille voi kehittyä anemia. Kirput levittävät myös monia tartuntatauteja.

Diagnoosi ja hoito

Kirpun voi napata läpinäkyvään teippiin ja viedä eläinlääkärille tunnistettavaksi, eri lajien kirpuilla on omat tunnuspiirteensä. Kirput tekevät kokoonsa nähden valtavia loikkia. Tartunnan saaneen lemmikin iholla on myös tummia kirpun ulosteita, jotka kostutetulle talouspaperille laitettuina tekevät ympärilleen punaisen verirenkaan.

Kirppu voidaan häätää siihen tarkoitetuilla lääkkeillä. Tehokkaimmat valmisteet tehoavat koteloita lukuunottamatta kaikkiin kirpun elämänvaiheisiin. Ympäristö imuroidaan huolellisesti. Erityishuomiota kiinnitetään eläinten makuualustoihin, joihin toukat hakeutuvat valolta suojaan. Matot, petivaatteet ja pedit on hyvä kuivata pitämällä niitä parin tunnin ajan 60-asteisessa saunassa.

Maissa, joissa kirppuja on paljon, lemmikit suojataan säännöllisillä, pitkävaikutteisilla lääkkeillä. Allergista reaktiota ja raapimisen aiheuttamia vammoja hoidetaan tarvittaessa.

Sikaripunkki eli demodikoosi (Demodex canis)

Sikaripunkista voi kärsiä:

  • nuori koira, jolla on yksittäisiä karvattomia alueita päässä ja etutassuissa
  • nuori koira, jolla on useita ja suuria karvattomia alueita
  • vastustuskyvyltään huonokuntoinen koira, jolla on laajoja karvattomia alueita ympäri kehoa
  • koira, jolla on tassutulehduksia
  • oireeton koira

Sikaripunkkia esiintyy kaikilla koirilla. Terveellä iholla punkkien määrä pysyy kuitenkin kurissa. Puolustuskyvyn heikkous saa aikaan punkkien villin lisääntymisen ja se aiheuttaa sairauden eli demodikoosin. Sikaripunkki elää karvatuppien sisällä ja ongelmatapauksissa karvatupen tulehduksen seurauksena karva irtoaa, jolloin tulehdus leviää ympäröivälle iholle.

Tartunta ja oireet

Pentu saa sikaripunkkeja emältään jo ensimmäisten elinpäivien aikana. Nuorilla koirilla punkit voivat hetkellisesti lisääntyä voimakkaasti, jolloin karvat irtoavat karvatupesta. Tyypillisesti pään alueelle sekä etutassuihin tulee yksittäisiä karvattomia, koiraa häiritsemättömiä laikkuja. Muutokset häviävät itsekseen eivätkä vaadi hoitoa. Joillakin koirilla on kuitenkin perinnöllinen alttius sairastua demodikoosiin eli sikaripunkin aiheuttamiin laajempiin ihotulehduksiin.

Pitkälle edenneessä demodikoosissa iholla on laajoja karvattomia, paksuuntuneita ja tulehtuneita ihoalueita. Demodikoosin kehittymiselle voivat altistaa myös aliravitsemus, stressi, juoksuaika tai sisäloiset. Vanhemmilla koirilla demodikoosin aiheuttama ihotulehdus on usein seurausta taustalla olevasta, puolustuskykyä laskevasta sairaudesta, kuten hormonaaliset sairaudet tai kasvaimet. Myös puolustyskykyä laskeva lääke voi mahdollistaa sikaripunkkien lisääntymisen. Sikaripunkkia ei pidetä tarttuvana sairautena, koska punkkeja löytyy kaikkien koirien iholta.

Demodikoosia sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen, koska sairastumisalttius voi periytyä jälkeläisille ja näillä yksilöillä sairaus on vaikeasti hallittavissa.

Diagnoosi ja hoito

Demodikoosidiagnoosi tehdään raapenäytteellä tai karvatuppinäytteellä tyypilliseltä ihomuutosalueelta ja näytteessä nähdään tällöin runsaasti eri kehitysvaiheissa olevia sikarinmallisia punkkeja. Usein iholla on myös bakteereiden ja hiivojen aiheuttama toissijainen ihotulehdus.

Demodikoosin hoidossa pyritään selvittämään ja hoitamaan taustalla olevat, puolustyskykyä alentavat syyt, vähentämään sikaripunkkien määrää lääkityksellä ja tukea ihon kuntoa sopivalla ravinnolla, rasvahappovalmisteilla ja paikallishoidolla. Toissijaisia bakteeri- ja hiivatulehduksia joudutaan usein myös hoitamaan. Bentsyyliperoksidishampoolla tehdyillä pesuilla huuhdellaan sikaripunkkeja karvatupista ja pesun jälkeen iho kosteutetaan aina hoitoaineella.

Perinnöllisessä muodossa sairaus on vaikeasti hallittava eikä parantavaa hoitoa ole. Lääkityksellä autetaan koiraa pitämään punkkien määrä iholla kohtuullisena ja hoito on jatkuvaa tai usein toistuvaa. Nuoren koiran yksittäiset karvattomat alueet eivät vaadi hoitoa.

Teksti: Sympaattiset asiantuntijaeläinlääkärit

Meillä käyvät maksutapoina käteinen ja yleisimmät maksukortit. Pankkisiirtoja emme voi antaa.

Eläinlääkäriasema Helmessä käyvät maksutapoina käteinen ja yleisimmät maksukortit.

Suorakorvauspalvelut klinikallamme

Klinikallamme on käytössä LähiTapiolan, Agrian ja Pohjantähden suorakorvauspalvelu. LähiTapiolan suorakorvaus on toiminnassa klo 9-17, Agrian klo 9-16.30 ja Pohjantähden klo 9-16.

Muistathan ottaa mukaasi klinikalle lemmikkisi vakuutusnumeron.

Lähitapiolan Suorakorvauspalvelu
Pohjantähden Suorakorvauspalvelu
Agria Eläinvakuutus Suorakorvauspalvelu